Lupa- ja valvontavirasto tarkasti kesällä 2026 rahanpesulain mukaisten riskiarvioiden laatua kahdella toimialalla: kiinteistönvälityksessä ja oikeudellisten palvelujen tarjoajien keskuudessa. Tulokset erosivat huomattavasti. Kiinteistönvälitysalan tarkastetuista riskiarvioista 87 prosenttia oli puutteellisia, kun taas oikeudellisten palvelujen tarjoajilla 74 prosenttia täytti lain vähimmäisvaatimukset. Tarkastuksissa havaittiin myös muualta kopioituja asiakirjoja sekä riskiarvioita, jotka oli laadittu vasta viranomaisen pyynnön jälkeen.
Viranomainen pyysi kummassakin valvontakampanjassa 50 toimijaa toimittamaan riskiarvionsa tarkastettavaksi. Kiinteistönvälitysalalta asiakirjan toimitti 46 yritystä ja oikeudellisten palvelujen tarjoajista 43 toimijaa.
Ensimmäinen kampanja kohdistui asuntojen ja kiinteistöjen kauppoja sekä vuokra-asuntoja välittäviin yrityksiin. Toinen koski rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvia oikeudellisten palvelujen tarjoajia eli esimerkiksi yritysten lakiasioita hoitavia palveluntarjoajia.
Tulokset koskevat näitä rajattuja valvontaotoksia, eikä niitä voida sellaisinaan yleistää koko toimialoihin.
Riskien tunnistaminen ei vielä tarkoita niiden arviointia
Kiinteistönvälitysalan tarkastuksissa yleisin merkittävä puute oli riskien arvioinnin keskeneräisyys. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä oli tunnistettu, mutta niiden merkitystä yrityksen omalle liiketoiminnalle ei ollut arvioitu riittävän kattavasti. Asiakirjoista puuttui myös perusteluja sekä yrityksen toiminnan erityispiirteiden kuvausta.
Valvonnassa havaittiin kokonaan tai suurelta osin kopioituja riskiarvioita. Lupa- ja valvontavirasto korosti, ettei yleisluonteinen, muualta kopioitu tai sellaisenaan tekoälyllä tuotettu asiakirja korvaa yrityksen omaan toimintaan perustuvaa arviointia.
Oikeudellisten palvelujen tarjoajilla puutteet olivat harvinaisempia, mutta osittain samankaltaisia. Ongelmia havaittiin erityisesti asiakkaisiin, palveluihin ja toimeksiantoihin liittyvien riskien tunnistamisessa ja arvioinnissa.
Virasto kiinnitti huomiota myös asiakasvaratileihin liittyviin riskeihin. Asiakasvaratilillä tarkoitetaan tiliä, jolla esimerkiksi lakipalvelujen tarjoaja säilyttää asiakkaan varoja erillään omista varoistaan. Pelkkä tilin olemassaolon mainitseminen riskiarviossa ei riitä, jos sen käyttöön liittyvät riskit jätetään arvioimatta.
Riskiarvioita laadittiin vasta valvontapyynnön jälkeen
Valvontakampanjat paljastivat puutteita myös riskiarvioiden ajantasaisuudessa.
Kiinteistönvälitysalan kampanjassa lähes puolet riskiarvioista oli laadittu tai päivitetty vasta viranomaisen pyynnön jälkeen. Oikeudellisten palvelujen tarjoajista ainakin seitsemän oli laatinut riskiarvionsa vasta saatuaan asiakirjan toimituspyynnön.
Rahanpesulain mukaisen riskiarvion tarkoituksena on ohjata yrityksen riskienhallintaa jatkuvasti. Sen tulee vastata yrityksen todellista toimintaa, ja sitä on päivitettävä säännöllisesti sekä toiminnassa tapahtuvien muutosten edellyttämällä tavalla.
Riskiarvion merkitys ei rajoitu asiakirjan laatimiseen. Tunnistettujen riskien tulee näkyä myös yrityksen käytännön menettelyissä, kuten asiakkaiden tuntemisessa, liiketoimien seurannassa ja poikkeuksellisten tilanteiden selvittämisessä.
Laiminlyönnillä voi olla taloudellisia seurauksia
Rahanpesulain velvoitteiden rikkomisesta voidaan määrätä rikemaksu tai seuraamusmaksu. Laissa säädetään lisäksi julkisesta varoituksesta, joka koskee lähtökohtaisesti muita kuin rikemaksun ja seuraamusmaksun piiriin kuuluvia velvoitteiden rikkomisia.
Rikemaksu voidaan määrätä esimerkiksi riskiarvion laatimista tai päivittämistä koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä. Yritykselle tai muulle oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on 1 000–100 000 euroa. Luonnolliselle henkilölle rikemaksu on 500–10 000 euroa. Maksun suuruuteen vaikuttavat rikkomuksen laatu, laajuus ja kesto.
Seuraamusmaksu on ankarampi taloudellinen seuraamus. Se voidaan määrätä, jos laissa erikseen määriteltyä velvoitetta rikotaan vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti. Myös riskiarvion laatimisen tai päivittämisen laiminlyönti voi täyttää seuraamusmaksun edellytykset.
Muulle kuin rahoitusalan erityissääntelyn piiriin kuuluvalle ilmoitusvelvolliselle seuraamusmaksun enimmäismäärä on miljoona euroa tai kaksi kertaa rikkomuksella saavutettu hyöty, jos se voidaan määrittää. Näistä sovelletaan suurempaa määrää.
Luotto- ja rahoituslaitoksiin sekä tiettyihin rahoituspalvelujen tarjoajiin sovelletaan erillisiä enimmäismääriä. Seuraamusmaksu voi nousta kymmeneen prosenttiin edellisen vuoden liikevaihdosta tai viiteen miljoonaan euroon sen mukaan, kumpi on suurempi. Myös saavutettuun hyötyyn perustuva kaksinkertainen enimmäismäärä voi tulla sovellettavaksi.
Seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Siinä otetaan huomioon muun muassa rikkomuksen laatu, laajuus ja kesto, yrityksen taloudellinen asema, mahdollisesti saavutettu hyöty tai aiheutettu vahinko, yhteistyö viranomaisen kanssa sekä aikaisemmat rikkomukset.
Suomessa on määrätty rahanpesulain velvoitteiden vakavista laiminlyönneistä myös yli puolen miljoonan euron seuraamusmaksuja. Tällaisissa tapauksissa on ollut kyse useiden velvoitteiden rikkomisesta, erityisesti epäilyttävien liiketoimien selvittämiseen ja ilmoittamiseen liittyvistä laiminlyönneistä. Ne eivät liity nyt julkaistuihin valvontakampanjoihin.
Julkinen varoitus ei puolestaan ole rahamääräinen seuraamus, mutta sillä voi olla vaikutuksia yrityksen maineeseen. Hallinnollisia seuraamuksia koskevat päätökset on pääsääntöisesti julkistettava, ja myös päätöksen mahdollinen lainvoimaisuuden puuttuminen on ilmoitettava.
Seuraamuksia ei määrätä automaattisesti jokaisesta havaitusta puutteesta. Viranomainen arvioi niiden lakisääteiset edellytykset tapauskohtaisesti. Puutteellinen riskiarvio ei myöskään sellaisenaan tarkoita, että yritys olisi osallistunut rahanpesuun.
Valvontahavainnot ovat merkityksellisiä myös muille toimialoille
Rahanpesulain mukainen riskiarviovelvollisuus koskee kiinteistönvälityksen ja oikeudellisten palvelujen lisäksi muun muassa lain soveltamisalaan kuuluvia kirjanpito- ja tilintarkastuspalveluja.
Vaikka valvontakampanjat kohdistuivat vain kahteen toimialaan, niiden havainnot ovat hyödyllisiä myös muille ilmoitusvelvollisille. Erityisesti ne osoittavat, että riskiarvion laatimisessa on olennaista tunnistaa toiminnan todelliset riskit ja perustella, miten niitä hallitaan.
Yrityksen on pystyttävä osoittamaan, että riskiarvio vastaa sen nykyistä toimintaa ja että arvioinnin tulokset on otettu huomioon käytännön menettelyissä. Pelkkä valmiin asiakirjapohjan täyttäminen ei vielä osoita rahanpesulain vaatimusten täyttymistä.