KHO:n uusi ratkaisu ruokaläheteistä: avoimelle yhtiölle maksettu lähettipalkkio katsottiin palkaksi

Korkein hallinto-oikeus on antanut uuden ratkaisun ruokalähettien verokohtelusta. Ratkaisussa 1304/2026 oli kyse siitä, pidettiinkö Woltin lähettikumppanin avoimelle yhtiölle maksettuja palkkioita avoimen yhtiön elinkeinotulona vai yhtiömiehen saamana palkkana. KHO päätyi katsomaan, että palkkiot olivat yhtiömiehen palkkaa.

Ratkaisu on kiinnostava erityisesti siksi, että lähettitoimintaa harjoitettiin avoimen yhtiön kautta. Lähettikumppani ei siis toiminut pelkästään yksityishenkilönä, vaan palkkiot maksettiin erilliselle henkilöyhtiölle. Tämä ei kuitenkaan muuttanut KHO:n ratkaisun lopputulosta.

Ratkaisulla on merkitystä alustatalouden lisäksi laajemmin tilanteissa, joissa henkilö tekee työtä yhtiön tai toiminimen kautta, mutta työn teettäjän asema, työn organisointi ja sopimussuhteen tosiasiallinen sisältö muistuttavat työsuhdetta.

Kyse oli verotuksesta, ei työaikalain soveltamisesta

KHO:n ratkaisussa ei ratkaistu sitä, sovelletaanko ruokalähetteihin työaikalakia. Tämä kysymys oli ollut esillä jo aiemmassa ratkaisussa KHO 2025:41, jossa KHO katsoi, että Woltin lähettien sopimussuhteessa täyttyivät työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit, mutta työaikalakia ei sovellettu työaika-autonomian vuoksi.

Nyt ratkaistu asia koski tuloverotusta. Kysymys oli siitä, verotetaanko avoimen yhtiön saamaa lähettipalkkiota yhtiön elinkeinotulona vai yhtiömiehen henkilökohtaisena palkkatulona.

KHO totesi, että tuloverolaissa ei ole omaa palkan määritelmää, mutta ennakkoperintälain 13 §:n palkan käsitteellä on merkitystä myös tuloverotuksessa. Ennakkoperintälain mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa.

Vero-oikeudellinen työsuhde arvioidaan kokonaisuutena

Ratkaisun keskeinen oikeudellinen kysymys oli, miten vero-oikeudellista työsuhdetta arvioidaan tilanteessa, jossa osapuolet ovat nimenneet sopimuksen toimeksiantosopimukseksi ja työ tehdään yhtiömuodossa.

KHO:n perusteluissa korostui kaksi näkökulmaa: työn suorittajan mahdollinen epäitsenäisyys ja järjestelyn mahdollinen keinotekoisuus. KHO viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä ja totesi, että työsuhteeseen viittaava keskeinen tunnusmerkki on työn suorittajan toimiminen toisen johdon ja valvonnan alaisena.

Tämä ei tarkoita, että jokainen pitkäaikainen alihankintasuhde olisi verotuksessa työsuhde. Ratkaisevaa on kokonaisuus. Merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, kuka johtaa ja valvoo työtä, kenen liiketoimintaan työ kiinteästi kuuluu, millainen taloudellinen riski työn suorittajalla on ja vastaavatko sopimuksen ehdot käytännön toimintaa.

KHO:n mukaan osapuolet eivät voi verotuksessa vapaasti päättää, onko suoritus palkkaa vai työkorvausta. Sopijapuolten käsityksellä on merkitystä, jos olosuhteet ja osapuolten toiminta tukevat sitä. Pelkkä sopimuksen otsikko tai yhtiömuoto ei siis ratkaise asiaa.

Sovellus oli keskeinen osa työn ohjausta

KHO antoi merkitystä sille, että lähettikumppanin kuljetustyö oli osa Woltin ydinliiketoimintaa ja että sovelluksella oli keskeinen asema sekä Woltin liiketoiminnassa että lähetin työssä.

KHO totesi, että sovelluksen kautta yhtiö hallinnoi ja ohjaa lähettikumppaneiden työtä. Lähettikumppaneilla ei ollut mahdollisuutta suorittaa Woltin kuljetustoimeksiantoja toisen sovelluksen kautta eikä itse valita sovelluksen toimeksiannoista yksittäistä sopivaa toimeksiantoa. Nämä seikat osoittivat KHO:n mukaan lähettikumppanien ainakin osittaista alisteista asemaa yhtiöön nähden.

Lisäksi KHO kiinnitti huomiota siihen, että Wolt saattoi vähentää epäonnistuneen kuljetuksen palkkion lähettikumppanin palkkiosta ja irtisanoa sopimuksen esimerkiksi huonon palautteen perusteella. Näiden seikkojen perusteella yhtiöllä katsottiin olevan oikeus ja mahdollisuus valvoa lähetin työn laatua sovelluksen kautta.

Tämä on ratkaisun käytännön kannalta tärkeä kohta. Johto ja valvonta eivät alustataloudessa välttämättä näy samalla tavalla kuin perinteisessä työsuhteessa. Ne voivat toteutua sovelluksen, pisteytyksen, palautteen, toimeksiantojen jakamisen, ehtojen yksipuolisen muuttamisen ja sopimuksen päättämismahdollisuuden kautta.

Sijaisen käyttö ei muuttanut lopputulosta

Asiassa vedottiin siihen, että lähettikumppanilla oli oikeus käyttää sijaista ilmoittamatta siitä Wolt-yhtiölle. Tällä pyrittiin erottamaan ratkaistu tapaus aiemmasta ratkaisusta KHO 2025:41.

KHO ei pitänyt muutosta ratkaisevana. Sen mukaan käytännön muuttaminen siten, että lähettikumppani voi käyttää sijaista ilmoittamatta siitä yhtiölle, oli kokonaisuutena arvioiden vähäinen palvelusopimuksen muutos. Se ei riittänyt perusteeksi arvioida lähettikumppanien itsenäisyyttä tuloverotuksessa eri tavalla kuin aiemmassa KHO 2025:41 -ratkaisussa.

Tämä on olennainen viesti myös muille toimialoille. Yksittäinen yrittäjyyttä tukeva sopimusehto ei välttämättä riitä, jos sopimussuhteen kokonaisuus osoittaa työn suorittajan olevan tosiasiassa epäitsenäisessä asemassa.

Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen

KHO:n ratkaisu ei ollut yksimielinen. Asian ratkaisivat oikeusneuvokset äänin 3–2, ja myös esittelijä esitti eriävän mielipiteen.

Vähemmistö olisi katsonut, että avoimelle yhtiölle maksettu palkkio oli yhtiön elinkeinotuloa. Vähemmistön perusteluissa painottuivat muun muassa vero-oikeudellisen työsuhteen itsenäinen arviointi, toimeksiantosuhteen muodolliset tunnusmerkit, lähettikumppanin mahdollisuus valita työaika, käyttää sijaista, päättää työn toteuttamistavasta sekä kantaa tavanomaiseen yritystoimintaan liittyviä riskejä.

Äänestysratkaisu kertoo siitä, että kysymys ei ole oikeudellisesti yksinkertainen. Se ei kuitenkaan heikennä enemmistön ratkaisun käytännön merkitystä. Päätös osoittaa, että alustatalouden sopimusmalleissa yhtiömuoto, ennakkoperintärekisteri ja toimeksiantosopimus eivät yksin ratkaise korvauksen verokohtelua.

Mitä ratkaisu tarkoittaa yhtiöille?

Ratkaisu koskee ruokalähettien toimintaa ja Woltin sopimusmallia, mutta sillä on laajempaa merkitystä kaikille yhtiöille, jotka ostavat henkilötyötä yrittäjiltä, toiminimiltä tai henkilöyhtiöiltä.

Osakeyhtiön kannattaa tarkastella erityisesti seuraavia kysymyksiä:

• onko työn suorittaja aidosti itsenäinen suhteessa työn teettäjään,

• onko työn suorittajalla todellista mahdollisuutta päättää työn tekemisen tavasta, ajasta ja organisoinnista,

• kantaako työn suorittaja aitoa taloudellista riskiä,

• voiko työn suorittaja tarjota palvelua myös muille asiakkaille,

• perustuuko korvaus aidosti toimeksiantoon vai muistuttaako se palkkaa,

• käyttääkö työn teettäjä työn johtoon tai laadunvalvontaan sellaisia keinoja, jotka tosiasiassa rajoittavat työn suorittajan itsenäisyyttä,

• vastaavatko sopimukset ja käytännön toiminta toisiaan.

Kysymys ei ole vain alustataloudesta. Sama rajanveto voi tulla vastaan asiantuntijapalveluissa, kuljetuksissa, myynnissä, taloushallinnossa, ohjelmistokehityksessä, markkinoinnissa, rakennusalalla ja muissa tilanteissa, joissa yritys ostaa säännöllisesti henkilökohtaiseen työpanokseen perustuvaa palvelua.

Mitä ratkaisu tarkoittaa tilitoimistoille ja neuvonantajille?

Tilitoimistojen ja neuvonantajien kannalta ratkaisu muistuttaa siitä, että laskun kirjaaminen ostolaskuksi ei vielä kerro, miten suoritus tulisi arvioida verotuksessa.

Jos asiakasyritys ostaa palveluja yksittäisiltä henkilöiltä tai näiden omistamilta yhtiöiltä, kannattaa arvioida, onko kyse aidosta yritysten välisestä palvelusuhteesta vai tosiasiassa henkilötyöstä, joka voi verotuksessa rinnastua palkkaan.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää tilanteisiin, joissa sama henkilö tekee työtä pitkäaikaisesti yhdelle toimeksiantajalle, työ on osa toimeksiantajan ydintoimintaa, työn tekemistä ohjataan toimeksiantajan järjestelmien kautta ja sopimusehdot antavat toimeksiantajalle laajan mahdollisuuden vaikuttaa työn tekemiseen.

Jos riski tunnistetaan vasta jälkikäteen, kysymys voi koskea ennakonpidätystä, työnantajasuorituksia, tulorekisteri-ilmoituksia, arvonlisäveron käsittelyä, kirjanpidon oikaisuja ja mahdollisia seuraamuksia.

Yhtiömuoto ei yksin suojaa uudelleenluonnehdinnalta

Ratkaisun käytännön ydin on selvä: yhtiömuoto ei yksin tee henkilökohtaisesta työstä elinkeinotuloa, jos sopimussuhteen tosiasiallinen sisältö viittaa työsuhteeseen.

Tämä ei tarkoita, että yrittäjyyteen perustuvat alihankintamallit olisivat lähtökohtaisesti ongelmallisia. Päinvastoin suuri osa yritysten välisestä palvelukaupasta perustuu täysin hyväksyttävään ja tavanomaiseen alihankintaan.

Ero syntyy siitä, onko palveluntarjoaja aidosti itsenäinen suhteessa työn teettäjään. Jos työn teettäjä tosiasiassa ohjaa, valvoo ja hallitsee työn tekemistä tavalla, joka muistuttaa työsuhdetta, verotuksessa voidaan päätyä palkkakäsittelyyn, vaikka lasku tulisi yhtiöltä.

Palkan ja työkorvauksen rajanveto

KHO:n ratkaisu 1304/2026 vahvistaa sen, että palkkaa ja työkorvausta koskevassa rajanvedossa ratkaisevaa on sopimussuhteen todellinen sisältö. Avoin yhtiö, ennakkoperintärekisteri, arvonlisäverovelvollisuus tai toimeksiantosopimus eivät yksin ratkaise asiaa.

Osakeyhtiöiden, tilitoimistojen ja tilintarkastajien kannalta ratkaisu korostaa tarvetta arvioida henkilötyöhön perustuvia palvelumalleja ennakolta. Erityisesti pitkäkestoiset ja yhden toimeksiantajan varaan rakentuvat sopimussuhteet kannattaa käydä läpi huolellisesti.

Kun työpanos on kiinteä osa työn teettäjän ydintoimintaa, työn tekemistä ohjataan työn teettäjän järjestelmien kautta ja työn suorittajan itsenäisyys jää käytännössä rajalliseksi, pelkkä yrittäjyyden muoto ei välttämättä riitä. Silloin kysymys ei ole enää vain sopimustekniikasta, vaan verotuksellisesta kokonaisarvioinnista.

Artikkelin tiedot perustuvat korkeimman hallinto-oikeuden ja Verohallinnon julkaisemiin alkuperäisiin lähteisiin. Artikkelissa on viitattu erityisesti tuloverolain 61 §:ään, ennakkoperintälain 13 §:ään, työsopimuslain 1 luvun 1 §:ään sekä työaikalain 2 §:ään. Alkuperäiset lähteet on koottu alle.

Lähteet

• Korkein hallinto-oikeus: Muu päätös 1304/2026, annettu 2026

• Korkein hallinto-oikeus: KHO 2025:41, ruokalähettejä koskeva ennakkopäätös työaikalain soveltamisesta

• Verohallinto: Korkeimman hallinto-oikeuden päätös: ruokalähetin saama korvaus on palkkaa, uutinen 2026

• Verohallinto: Palkka ja työkorvaus verotuksessa, syventävä vero-ohje