Kryptovaluuttojen verotus osakeyhtiönäkökulmasta

Kirjoittaja: Tommi Kumpuniemi

Kryptovarojen verotus osakeyhtiössä ei yleensä ole juridisesti monimutkaista – mutta se on armottoman käytännöllistä. Verotus seuraa sitä, milloin yhtiö luovuttaa kryptovaroja (myy, vaihtaa, maksaa tai tekee järjestelyn, joka tulkitaan luovutukseksi) ja mikä oli luovutetun erän hankintameno euroissa. Pk-yrityksissä veroriskin ydin ei useinkaan ole veroprosentti, vaan dokumentaatio: ilman yhtenäistä valuointia euroiksi ja lot-seurantaa oikea verotettava tulos jää helposti näyttämättä.

Mikä muuttui Verohallinnon 12/2025 ohjeessa – ja miksi pk-yrityksen kannattaa välittää?

Verohallinto julkaisi joulukuussa 2025 syventävän ohjeen “Kryptovarojen verotus” (Dnro VH/3057/00.01.00/2025), joka korvasi aiemman “Virtuaalivaluuttojen verotus” -ohjeen. Ohjeessa termit on yhtenäistetty: virtuaali-, krypto- ja vertaisvaluutoista puhutaan saman katon alla kryptovaroina. Samalla ohjetta on päivitetty toimialan kehityksen ja MiCA-sääntelyn taustaa vasten.

Pk-sektorissa ohjeen käytännön merkitys näkyy erityisesti silloin, kun kryptot tulevat arkeen “sivureitin kautta”: yhtiö hyväksyy krypton maksuna, käyttää kryptoja toimittajille maksamiseen, vaihtaa tokeneita keskenään tai osallistuu DeFi-järjestelyihin. Näissä tilanteissa yllättävä asia on usein se, kuinka herkästi verotus realisoituu – ja kuinka paljon lopputulos riippuu siitä, onko hankintameno pystytty jäljittämään euroiksi.

Lähtökohta osakeyhtiölle: EVL, 20 % ja kryptot omaisuutena

Osakeyhtiön tulos lasketaan käytännössä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) mukaan, ja yhtiön tuloverokanta on 20 %. Verotuksessa kryptovarat nähdään lähtökohtaisesti omaisuutena, eivät virallisena valuuttana. Tämä on tärkeä perusasetelma: kun krypto on omaisuutta, sen “käyttö” on yleensä luovutus – ja luovutuksesta syntyy voitto tai tappio.

Huomio käytäntöön: Verohallinto erottaa kryptovaroista myös tietyt valuutan kaltaiset järjestelyt (esimerkiksi tietyt fiat-viitteiset stablecoinit), joiden osalta verokohtelu voi seurata valuuttasäännöksiä. Pk-yritykselle tämä on olennainen rajaus etenkin silloin, kun kryptoja käytetään maksuliikenteessä.

Omaisuuslaji on se “vipu”, joka muuttaa verotuksen lopputulosta

Käytännössä ensimmäinen verotuksen kannalta järkevä kysymys ei ole “mitä tokenia yhtiö omistaa”, vaan “miksi yhtiö omistaa sitä”. Sama krypto voi eri yhtiöissä kuulua eri omaisuuslajiin – ja silloin myös tappioiden vähennyskelpoisuus ja jaksotus voivat muuttua.

Pk-yhtiössä tyypillisimmät tilanteet ovat nämä:

Kryptokauppa liiketoimintana (vaihto-omaisuus). Jos ostaminen ja myyminen on toistuvaa, tarkoituksellista ja osa yhtiön liiketoimintaa, kryptot käsitellään usein vaihto-omaisuutena. Tällöin olennaista on myyntien ja vaihtojen lot-seuranta, ja tietyissä tilanteissa myös kirjanpidon mukaiset arvonalentumiset voivat tulla kysymykseen.

Kassanhallinta / sijoittaminen (rahoitusomaisuus). Moni pk-yhtiö ei “treidaa”, vaan sijoittaa ylijäämäkassaa. Tällöin kryptot ovat usein rahoitusomaisuutta. Tappioiden vähennyskelpoisuuden kannalta korostuu se, milloin menetys katsotaan lopulliseksi – pelkkä kurssilasku ei vielä riitä.

Passiivinen omistus EVL-yhteisössä (mahdollinen muu omaisuus). Tulolähdejaon poistamisen piirissä olevilla yhteisöillä (kuten osakeyhtiöillä) voi tulla vastaan myös EVL:n “muu omaisuus”. Tässä korostuvat käyttötarkoitus ja tulonhankkimisyhteys – ja joissain tilanteissa myös vähennysrajoitukset.

Milloin verotus realisoituu: luovutuksia on enemmän kuin moni arvaa

Pk-yrityksen kannalta tärkein nyrkkisääntö on tämä: jos yhtiö tekee kryptolle jotakin, mistä se saa vastikkeen (rahassa, toisessa tokenissa tai hyödykkeessä), kyse on yleensä luovutuksesta. Luovutus tarkoittaa verotuksessa sitä, että käypä arvo muutetaan euroiksi ja verrataan hankintamenoon.

Tyypillisiä realisoivia tilanteita ovat esimerkiksi:

  • myynti euroihin tai muuhun fiat-valuuttaan

  • ·vaihto toiseen kryptovaraan (krypto–krypto-vaihto)

  • maksaminen kryptoilla (krypto → tavara/palvelu)

  • wrappaus (esim. BTC → WBTC) ja tietyt DeFi-järjestelyt, joissa vastikkeeksi saadaan toinen token

Käytännön laskentakaava on sama: luovutushinta (käypä arvo euroissa) – luovutetun erän hankintameno (euroissa) – kulut = voitto tai tappio.

Hankintameno ja lot-seuranta: pk-yhtiön tärkein kontrolli

Kryptoverotus toimii vain niin hyvin kuin yhtiön tapahtumadata. Pk-yhtiössä kannattaa ajatella asiaa kuin varastonhallintaa: jokaisella erällä on syntymähetkensä (osto, saanto, palkkio), euromääräinen arvo ja myöhempi “poistumistapa” (myynti, vaihto, maksu). Kun nämä linkittyvät toisiinsa, verotus on rehellisesti aika mekaanista.

Vaihto-omaisuudessa EVL:n oletus on FIFO (first in, first out), ellei yhtiö pysty yksilöimään toisin. Siksi lot-seuranta kannattaa rakentaa heti alussa – jälkikäteen paikkaaminen on sekä työlästä että riskialtista.

Arvostus tehdään euroissa. Käytännössä yritys tarvitsee yhtenäisen kurssilähteen (esimerkiksi pörssin toteutunut kurssi tai luotettava markkinahinta) ja periaatteen transaktiokulujen (fee) käsittelyyn. Yhtenäisyys on tässä enemmän arvoa kuin täydellinen “teoreettinen” tarkkuus.

Kirjanpitolautakunta on todennut, että virtuaalivaluutalla maksetun suorituksen arvo muunnetaan euroiksi maksupäivän kurssiin, jos se on saatavilla; muussa tapauksessa käytetään osapuolten sopimaa arvoa. Tämä linja on hyödyllinen myös verotuksen dokumentaatiota ajatellen.

Kurssilasku, menetykset ja DeFi: missä pk-yhtiöt kompastuvat

Kurssilasku näyttää paperilla tappiolta, mutta verotuksessa tappio syntyy yleensä vasta luovutuksessa. Poikkeuksia voi tulla esimerkiksi vaihto-omaisuuden arvonalentumisissa, jos arvonalentuminen on kirjattu myös kirjanpidossa. Rahoitusomaisuudessa taas korostuu lopullisuus: vähennyskelpoisuus edellyttää tyypillisesti sitä, että menetys on tosiasiallinen ja lopullinen.

DeFi on pk-yhtiöille erityinen kompastuskivi, koska moni tekninen toimenpide näyttää “siirrolta”, mutta voi verotuksessa tarkoittaa luovutusta. Esimerkiksi wrappaus tai likviditeettipooliin siirto, jossa vastikkeeksi saadaan uusi token, on usein luovutuksen kaltainen tapahtuma. Käytännön neuvo on yksinkertainen: jos järjestelyssä saadaan jotakin vastikkeeksi, pysähdy arvioimaan verovaikutus jo ennen toteutusta.

Pk-yrityksen toimintamalli: tee tämä, niin verotus pysyy hallussa

Pk-yhtiön ei tarvitse rakentaa raskasta “kryptohallintoa”. Yleensä riittää, että päätetään periaatteet ja pidetään ne arjessa johdonmukaisina. Kun prosessi on kunnossa, verotus ei ole yllätyksiä.

Käytännön muistilista:

  • Määritä ja dokumentoi käyttötarkoitus (kaupankäynti vai kassanhallinta) ja sitä vastaava omaisuuslaji.

  • Sovi kurssilähde ja arvostusperiaate euroiksi (yhtenäinen käytäntö koko vuodelle).

  • Pidä lot-seuranta ajan tasalla (mistä erästä luovutus tapahtui, mikä on hankintameno).

  • Tallenna tapahtumadata: pörssiraportit, wallet-osoitteet, transaktiohashit ja fee:t.

  • Tarkista ennen DeFi-järjestelyjä, syntyykö vastiketta (ja siis luovutus).

  • Käsittele ongelmatilanteet todisteilla: jos menetys, dokumentoi tapahtuma ja lopullisuus.

Lisäksi raportointivelvoitteet ovat kiristymässä: Suomessa on säädetty laki raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla (1041/2025), mikä kasvattaa verotuksen käytettävissä olevaa tietopohjaa. Pk-yritykselle tämä ei tarkoita “pelkoa”, vaan käytännössä sitä, että oman kirjanpidon ja raporttien kannattaa olla linjassa alusta asti.

Sanaselitykset

Alla on tiivis hakemisto artikkelissa käytetyistä termeistä.

Airdrop: Kryptovarojen “jakelu” käyttäjille. Verotuksessa saanto arvostetaan tyypillisesti saantihetken käypään arvoon euroissa, ja arvo muodostaa myöhemmän luovutuksen hankintamenopohjan.

CASP / kryptovarapalvelun tarjoaja: Crypto-Asset Service Provider. Palveluntarjoaja, joka tarjoaa esimerkiksi vaihtoa, säilytystä tai välitystä. Suomessa toimintaa koskee erillinen laki kryptovarapalvelun tarjoajista ja kryptovaramarkkinoista.

DeFi: Decentralized Finance. Hajautetut rahoituspalvelut (esim. lainaus, steikkaus, likviditeettipoolit) lohkoketjussa ilman perinteistä välikättä. Moni DeFi-toimi voi verotuksessa tulkittua luovutukseksi.

EVL: Laki elinkeinotulon verottamisesta. Osakeyhtiön tulos lasketaan pääsääntöisesti EVL:n mukaan.

Fee / transaktiopalkkio: Lohkoketjun tai palveluntarjoajan perimä maksu (esim. gas fee, trading fee). Tyypillisesti huomioidaan luovutuslaskennassa kuluna tai osana hankintamenoa tapahtuman luonteen mukaan.

Fiat-valuutta: Virallinen, valtion liikkeeseen laskema valuutta (esim. euro, USD).

FIFO: First in, first out. Oletusperiaate, jolla määritetään, mikä hankintaerä katsotaan luovutetuksi ensin (erityisesti vaihto-omaisuudessa).

Käypä arvo: Arvo, jolla omaisuus vaihtaisi omistajaa markkinaehtoisessa kaupassa. Kryptotapahtumissa käytännössä tapahtumahetken markkinahinta euroiksi muunnettuna.

Likviditeettipooli: DeFi-rakenne, johon sijoitetaan tokeneita, jotta muut voivat tehdä vaihtoja/treidejä poolia vasten. Vastikkeeksi saadaan usein LP-token.

Lot (erä): Yksittäinen “hankintaerä” kryptoja, jolla on oma hankinta-ajankohta ja euromääräinen hankintameno (esim. yhden oston, airdropin tai palkkion perusteella syntynyt erä). Lot-seuranta kertoo, mistä erästä luovutus on tehty.

LP-token: Liquidity Provider -token. Likviditeettipooliin sijoittamisesta saatu vastiketoken, joka edustaa sijoittajan osuutta poolista.

Luovutus: Verotuksessa tilanne, jossa omaisuus vaihtaa omistajaa tai sitä käytetään vastikkeellisesti (myynti, vaihto, maksu, tietyt järjestelyt). Luovutuksesta syntyy voitto tai tappio, kun käypä arvoa verrataan hankintamenoon.

MiCA / MiCAR: EU:n kryptovara-asetus (EU) 2023/1114 (Markets in Crypto-Assets). Säätelee mm. kryptovarojen liikkeeseenlaskua, stablecoineja ja palveluntarjoajia EU:ssa.

Muu omaisuus (EVL 12 a §): EVL-yhteisöillä (kuten osakeyhtiöillä) mahdollinen omaisuuslaji, joka ei ole vaihto-, rahoitus-, käyttö- tai sijoitusomaisuutta. Käyttötarkoitus ja tulonhankkimisyhteys vaikuttavat merkittävästi verokohteluun.

Rahoitusomaisuus: Elinkeinotoimintaan kuuluvat rahoitusvarat, joita pidetään esimerkiksi kassanhallinnan tai rahoituksen järjestämisen tarpeisiin. Kryptot voivat olla rahoitusomaisuutta, jos ne ovat osa treasury-tyyppistä varojen sijoittamista.

Stablecoin: Kryptovara, jonka arvo pyritään pitämään vakaana (esim. viittaamalla euroon tai dollariin). Verohallinto erottaa tietyt “valuutan kaltaiset” stablecoinit kryptovaroista, mikä voi muuttaa verokohtelua.

Steikkaus: Kryptojen sitominen verkon ylläpitoon tai protokollaan palkkioita vastaan. Palkkioina saadut uudet tokenit muodostavat usein erillisen saannon (uuden lotin).

Token: Lohkoketjuun kirjattu digitaalinen yksikkö, joka voi edustaa esimerkiksi arvoa, oikeutta tai palvelua. Arkikielessä “kryptovara” on usein token.

Transaktiohash: Yksilöivä tunniste lohkoketjutapahtumalle. Hyödyllinen todiste tapahtumasta ja sen ajankohdasta.

TVL: Tuloverolaki. Pääsääntöisesti osakeyhtiön verotus lasketaan EVL:n mukaan, mutta TVL mainitaan usein vertailun vuoksi.

Vaihto-omaisuus: Omaisuus, joka on tarkoitettu myytäväksi tai kulutettavaksi liiketoiminnassa (esim. kaupankäyntivarasto). Jos kryptokauppa on liiketoimintaa, kryptot voivat olla vaihto-omaisuutta.

Wallet / lompakko: Kryptovarojen säilytysratkaisu (osoitteet ja avaimet), jonka avulla varoja hallitaan ja siirretään. Tapahtumaketju (osoitteet, siirrot, hashit) toimii usein dokumentaation selkärankana.

Wrappaus (wrap): Järjestely, jossa token “paketoidaan” toiseen muotoon (esim. BTC → WBTC) käytettäväksi toisessa ympäristössä. Verotuksessa voidaan tulkita luovutukseksi, jos vastikkeeksi saadaan toinen token.

Yhteisövero 20 %: Osakeyhtiön tuloverokanta Suomessa (yleissääntö).

KILA: Kirjanpitolautakunta. Antaa kirjanpitoa koskevia lausuntoja; kryptojen euromääräiseen arvostukseen viitataan usein KILAn kannanotoissa.

Lähteet

Tommi Kumpuniemi
Edellinen

Oman pääoman menettäminen osakeyhtiössä
Seuraava

EU AI Act (tekoälyasetus) – mitä yrityksen kannattaa tietää ja tehdä nyt