Osakevaihdon varainsiirtovero voi joutua uuteen arviointiin

Kirjoittaja: Tommi Kumpuniemi

Osakevaihdon varainsiirtoverotus on noussut Suomessa uuteen valoon EU-tuomioistuimen kesäkuussa antaman ratkaisun jälkeen. Kysymys on yritysjärjestelyjen kannalta merkittävä: voiko Suomi periä varainsiirtoveroa yhtiöltä, joka hankkii osakkeita osakevaihdossa ja antaa vastikkeena omia uusia osakkeitaan?

Verohallinnon nykyinen kanta on selvä. Osakkeita hankkivan yhtiön on maksettava varainsiirtovero apporttina saamiensa osakkeiden käyvästä arvosta. Osakkeita luovuttava osakkeenomistaja ei puolestaan maksa varainsiirtoveroa vastikkeena saamistaan uusista osakkeista, koska osakemerkintään perustuva saanto ei ole varainsiirtoverolaissa tarkoitettu luovutus.

Nyt kysymys on siitä, kestääkö tämä tulkinta EU-oikeudellisen tarkastelun myös uuden ratkaisun jälkeen.

Kiista koskee hankkivan yhtiön varainsiirtoveroa

Osakevaihto on tuloverotuksessa usein jatkuvuusperiaatteeseen perustuva järjestely. Osakkeita luovuttavalle osakkeenomistajalle ei tällöin synny välitöntä verotettavaa luovutusvoittoa, vaan verotus lykkääntyy myöhempään luovutukseen.

Varainsiirtoverotuksessa tilanne on toinen. Verohallinnon ohjeistuksen mukaan osakkeita hankkivan yhtiön on maksettava varainsiirtovero niistä osakkeista, jotka se saa apporttina. Nykyisellä 1,5 prosentin verokannalla miljoonan euron järjestelystä seuraa 15 000 euron vero ja kymmenen miljoonan euron järjestelystä 150 000 euron vero.

Kyse ei siis ole vain teknisestä yksityiskohdasta. Suuremmissa yritysjärjestelyissä varainsiirtovero voi olla määrältään sellainen, että sen oikeudellisella perusteella on todellista taloudellista merkitystä.

EU-tuomioistuimen ratkaisu muutti keskustelun asetelmaa

Keskustelun taustalla on EU-tuomioistuimen ratkaisu, joka koski Portugalissa toteutettua rakennejärjestelyä. Siinä holdingyhtiön pääomaa maksettiin apporttina luovuttamalla sille muiden yhtiöiden osakkeita. Portugalin veroviranomainen katsoi, että järjestelyn yhteydessä tuli maksaa kiinteistönluovutukseen liittyvä vero, koska yksi luovutetuista yhtiöistä omisti kiinteistöjä.

EU-tuomioistuin katsoi, että kyse oli pääomaverodirektiivin tarkoittamasta rakennejärjestelystä. Tuomioistuimen mukaan jäsenvaltio ei saanut periä tällaista välillistä veroa, kun vero kohdistui osakkeiden apporttiluovutukseen osana direktiivissä suojattua järjestelyä.

Suomen kannalta kiinnostavin kohta liittyy siihen, miten EU-tuomioistuin tulkitsi direktiivin poikkeuksia. Direktiivi sallii tietyissä tilanteissa verot arvopapereiden luovutuksesta. Ratkaisussa tuomioistuin kuitenkin katsoi, että tätä poikkeusta ei voitu soveltaa, kun osakkeiden luovutus ei ollut itsenäinen arvopaperikauppa vaan osa rakennejärjestelyä.

Tästä syntyy suomalaisen osakevaihdon kannalta olennainen kysymys. Jos osakevaihdossa tapahtuva osakkeiden luovutus on osa EU-oikeuden suojaamaa rakennejärjestelyä, voiko Suomen varainsiirtovero enää perustua arvopaperiluovutuksia koskevaan poikkeukseen?

Suomen käytäntö nojaa aiempaan EU-ratkaisuun

Verohallinnon kanta ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä. Suomen varainsiirtoveroa on arvioitu EU-tuomioistuimessa jo aiemmin.

Vuoden 2007 ratkaisussa oli kyse järjestelystä, jossa suomalaisen yhtiön osakkeita luovutettiin apporttina toiselle yhtiölle ja vastikkeena annettiin vastaanottavan yhtiön uusia osakkeita. EU-tuomioistuin katsoi tuolloin, ettei silloin voimassa ollut pääomaverodirektiivi estänyt Suomea perimästä varainsiirtoveroa tällaisesta luovutuksesta.

Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian tämän jälkeen EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaisesti ja hylkäsi verovelvollisen valituksen. Tämä ratkaisu on edelleen keskeinen syy siihen, miksi Verohallinto pitää varainsiirtoveroa osakevaihdoissa maksettavana.

Verohallinnon näkökulmasta tilanne on siis tämä: Suomen varainsiirtoverosta on jo olemassa EU-tuomioistuimen ratkaisu, eikä kesäkuinen Portugalin veroa koskenut ratkaisu nimenomaisesti muuttanut sitä.

Uusi ratkaisu ei silti ole merkityksetön

Kesäkuinen ratkaisu ei koskenut Suomen varainsiirtoveroa. Siksi se ei yksinään ratkaise, onko Suomen nykyinen käytäntö EU-oikeuden vastainen.

Se ei kuitenkaan tee ratkaisusta merkityksetöntä. Uusi ratkaisu on annettu nykyisen pääomaverodirektiivin perusteella. Se myös painottaa, että direktiivin verokieltoa ei voida kiertää luokittelemalla rakennejärjestelyyn kuuluva osakkeiden luovutus tavalliseksi arvopaperiluovutukseksi.

Tässä on verovelvollisten vahvin argumentti. Osakevaihdossa osakkeiden luovutus ei ole yleensä irrallinen arvopaperikauppa, vaan osa järjestelyä, jossa hankkiva yhtiö saa määräysvallan kohdeyhtiöstä ja antaa vastikkeena omia osakkeitaan. Jos järjestelyä arvioidaan kokonaisuutena, verovelvollinen voi perustellusti väittää, että varainsiirtovero kohdistuu juuri sellaiseen rakennejärjestelyyn, jota pääomaverodirektiivillä on tarkoitus suojata.

Verohallinnon vahvin vastaväite on yhtä selvä. Suomen varainsiirtoveroa koskeva aiempi EU-ratkaisu on edelleen olemassa, eikä sitä ole nimenomaisesti kumottu. Lisäksi nykyisen direktiivin poikkeussäännös vastaa olennaisilta osin aiemman direktiivin sääntelyä, johon vuoden 2007 ratkaisu perustui.

Tämän vuoksi kysymys ei ratkea sillä, että toinen osapuoli viittaa uuteen EU-ratkaisuun ja toinen vanhempaan Suomen varainsiirtoveroa koskeneeseen ratkaisuun. Ratkaisevaa on se, katsotaanko nykyisen direktiivin ja uuden oikeuskäytännön muuttaneen arviointia riittävästi.

Verohallinnon ohjeissa vero on edelleen lähtökohta

Verohallinnon osakevaihtoa koskeva syventävä ohje on annettu ennen kesäkuista EU-ratkaisua. Ohjeessa ei siksi käsitellä tuoretta ratkaisua eikä sen mahdollista vaikutusta osakevaihtojen varainsiirtoverotukseen.

Yritysmuodonmuutosten ja yritysjärjestelyjen varainsiirtoverotusta koskevassa ohjeessa todetaan, ettei varainsiirtoverolaissa ole erityissäännöksiä osakevaihdosta. Sen vuoksi osakevaihdon varainsiirtoveroseuraamukset määräytyvät varainsiirtoverolain yleisten periaatteiden mukaisesti.

Ohjeen mukaan osakkeita hankkivan yhtiön on maksettava varainsiirtovero apporttina saamiensa osakkeiden käyvästä arvosta. Tämä on tällä hetkellä käytännön lähtökohta, jos yhtiö toteuttaa osakevaihdon.

Palautushakemus voi turvata määräajat

Jos yhtiö on jo maksanut varainsiirtoveroa osakevaihdosta, seuraava käytännön kysymys on, kannattaako palautusta hakea. Siihen ei ole yhtä vastausta. Arvio riippuu järjestelyn koosta, ajankohdasta, veron määrästä ja siitä, onko yhtiö valmis viemään asian tarvittaessa muutoksenhakuun.

Varainsiirtoveron palautusta voidaan hakea, jos veroa on maksettu aiheettomasti tai liikaa. Palautushakemuksen määräaika on tarkistettava tapauskohtaisesti, mutta käytännössä vuoden 2023 ja sitä uudempien osakevaihtojen osalta kysymys on monessa tapauksessa vielä ajankohtainen.

Palautushakemus ei tarkoita, että Verohallinto hyväksyy vaatimuksen. On täysin mahdollista, että hakemus hylätään nykyiseen ohjeistukseen ja aiempaan EU-ratkaisuun vedoten. Tällöin asia voi edetä oikaisuvaatimukseen, hallinto-oikeuteen ja lopulta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Palautushakemuksen merkitys voi silti olla olennainen. Se voi turvata yhtiön aseman siltä varalta, että oikeustila myöhemmin muuttuu.

Uusi ennakkoratkaisupyyntö on mahdollinen

Jos kysymys etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, yksi mahdollinen jatko on uusi ennakkoratkaisupyyntö EU-tuomioistuimelle. Se olisi luonteva vaihtoehto, jos KHO katsoo, ettei nykyisen pääomaverodirektiivin ja kesäkuisen EU-ratkaisun vaikutus Suomen varainsiirtoveroon ole riittävän selvä.

Tässä tapauksessa EU-tuomioistuimen arvioitavaksi voisi nousta juuri se kysymys, josta nyt kiistellään: onko osakevaihdossa tapahtuva osakkeiden apporttiluovutus itsenäinen arvopaperiluovutus vai osa sellaista rakennejärjestelyä, josta ei saa periä pääoman hankintaan liittyvää välillistä veroa.

Jos ensimmäinen tulkinta hyväksytään, Verohallinnon nykyinen kanta säilyy. Jos jälkimmäinen tulkinta voittaa, Suomen varainsiirtoverokäytäntö voi muuttua osakevaihtojen osalta olennaisesti.

Vaikutus ulottuu holdingyhtiöjärjestelyjä laajemmalle

Osakevaihdot ovat nousseet julkisuudessa erityisesti holdingyhtiörakenteiden yhteydessä. Se voi antaa liian kapean kuvan asiasta.

Osakevaihtoa käytetään myös konsernirakenteiden järjestämisessä, yrityskauppojen toteuttamisessa, omistuksen keskittämisessä, sukupolvenvaihdoksiin liittyvissä rakenteissa ja muissa yritysjärjestelyissä. Kyse ei siis ole vain yksittäisestä verosuunnitteluilmiöstä, vaan tavanomaisesta yritysjärjestelyvälineestä.

Juuri tästä syystä varainsiirtoveron kohtelulla on käytännön merkitystä. Jos vero on maksettava, se on huomioitava järjestelyn kustannuksena. Jos vero myöhemmin katsottaisiin EU-oikeuden vastaiseksi, kysymys voi koskea sekä jo toteutettujen järjestelyjen palautushakemuksia että tulevien osakevaihtojen suunnittelua.

Osakevaihtoa suunnittelevan on varauduttava kahteen vaihtoehtoon

Osakevaihtoa suunnittelevan yhtiön kannattaa tällä hetkellä lähteä siitä, että Verohallinto edellyttää varainsiirtoveron maksamista nykyisen ohjeistuksen mukaisesti. Samalla järjestelyssä on syytä tunnistaa, että veron EU-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä on syntynyt uusi kiista.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että järjestelyn asiakirjat, osakkeiden arvostus, varainsiirtoveron määrä ja maksun ajankohta dokumentoidaan huolellisesti. Jos yhtiö haluaa varata mahdollisuuden vaatia veroa takaisin, palautushakemuksen määräaika on merkittävä seurantaan jo järjestelyä toteutettaessa.

Jo toteutettujen osakevaihtojen osalta kannattaa selvittää ainakin kolme asiaa: milloin järjestely on toteutettu, paljonko varainsiirtoveroa on maksettu ja onko palautushakemukselle vielä aikaa. Sen jälkeen voidaan arvioida, onko euromääräinen intressi sellainen, että hakemus ja mahdollinen muutoksenhaku ovat perusteltuja.

Suomen varainsiirtovero voi päätyä uudelleen tuomioistuimen arvioitavaksi

Tällä hetkellä kumpikaan tulkinta ei ole riskitön.

Verohallinnolla on vahva peruste pitäytyä nykyisessä kannassaan, koska Suomen varainsiirtoveroa on jo arvioitu EU-tuomioistuimessa. Se erottaa tilanteen monista sellaisista EU-oikeudellisista verokiistoista, joissa kansallista veroa ei ole koskaan viety unionin tuomioistuimen arvioitavaksi.

Verovelvollisten argumentti on kuitenkin aiempaa vahvempi. Kesäkuinen EU-ratkaisu korostaa pääomaverodirektiivin suojaa rakennejärjestelyissä ja tulkitsee arvopaperiluovutuksia koskevaa poikkeusta tavalla, joka voi olla merkityksellinen myös Suomen osakevaihdoissa.

Siksi lopullinen kysymys on tämä: pidetäänkö osakevaihdossa tapahtuvaa apporttiosakkeiden luovutusta itsenäisenä arvopaperiluovutuksena vai rakennejärjestelyyn kuuluvana osana?

Siihen ei saada varmaa vastausta lehtihaastattelulla, Verohallinnon ohjeella tai verovelvollisen palautushakemuksella. Vastaus saadaan todennäköisesti vasta, jos Suomen varainsiirtovero etenee uudelleen tuomioistuimen arvioitavaksi.

Siihen asti yritysten ja neuvonantajien on toimittava kahden todellisuuden välissä. Verohallinnon kanta on edelleen voimassa, mutta EU-oikeudellinen vastaväite on nyt selvästi aiempaa vakavampi.

Artikkelin tiedot perustuvat EU-tuomioistuimen, korkeimman hallinto-oikeuden, Verohallinnon, EUR-Lexin ja Finlexin julkaisemiin oikeuslähteisiin. Artikkelissa on viitattu erityisesti neuvoston direktiiviin 2008/7/EY, aiempaan direktiiviin 69/335/ETY, varainsiirtoverolakiin sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ään. Alkuperäiset lähteet on koottu alle.

Lähteet

Tommi Kumpuniemi
Edellinen

Liikunta- ja kulttuuriedun korotus on hyväksytty
Seuraava

Tilinpäätöksen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kaupparekisteristä poistamiseen