Pienyrityksille ehdotetaan oikeutta pankkipalveluihin

Kirjoittaja: Tommi Kumpuniemi

Valtiovarainministeriön työryhmä ehdottaa, että oikeus peruspankkipalveluihin laajennetaan koskemaan mikro- ja pienyrityksiä, elinkeinonharjoittajia, yhdistyksiä ja säätiöitä. Työryhmän mietintö julkaistiin 23.1.2026, ja se sisältää luonnoksen hallituksen esitykseksi. Kyse ei siis vielä ole eduskunnalle annetusta hallituksen esityksestä eikä voimassa olevasta laista.

Jos ehdotus etenee lainsäädännöksi, se olisi merkittävä muutos erityisesti pienille osakeyhtiöille, yksinyrittäjille ja yhdistyksille, joille pankkitilin avaaminen tai pankkipalvelujen säilyttäminen on voinut olla vaikeaa. Pankkitili, maksuliikenne ja verkkopankkitunnukset ovat käytännössä yritystoiminnan perusedellytyksiä. Ilman niitä laskutus, maksut, verojen hoitaminen, palkat, avustukset ja kirjanpito vaikeutuvat huomattavasti.

Tässä vaiheessa täsmällisin tapa kuvata asiaa on tämä: valtiovarainministeriössä valmistellaan lakimuutosta, jonka mukaan pankit velvoitettaisiin tarjoamaan peruspankkipalvelut myös mikro- ja pienyrityksille sekä eräille muille yhteisöille.

Ongelma koskee yritystoiminnan perusedellytyksiä

Pankkipalvelujen saatavuus on viime vuosina noussut esiin erityisesti pienyritysten, yhdistysten ja muiden pienten yhteisöjen arjessa. Valtiovarainministeriön mukaan etenkin yritykset ja yhdistykset ovat kohdanneet vaikeuksia pankkipalvelujen saatavuudessa. Työryhmä ehdottaa lainmuutoksia juuri tämän ongelman korjaamiseksi.

Osakeyhtiön näkökulmasta kyse ei ole vain asiakaspalvelun sujuvuudesta. Yrityksellä on oltava tili, jonka kautta se voi vastaanottaa suorituksia, maksaa laskuja, hoitaa verot ja työnantajasuoritukset sekä säilyttää kirjanpidon kannalta välttämättömän maksuliikenteen jäljitettävyyden.

Jos pankkiyhteys puuttuu tai sen avaaminen kestää kohtuuttoman kauan, yritystoiminta voi käytännössä pysähtyä ennen kuin se ehtii alkaa. Sama koskee yhdistyksiä, joilla pankkitili on välttämätön jäsenmaksujen, avustusten, kulukorvausten ja muun maksuliikenteen hoitamiseen.

Ehdotus koskisi mikro- ja pienyrityksiä

Työryhmän mukaan oikeus peruspankkipalveluihin laajenisi mikro- ja pienyrityksiin, elinkeinonharjoittajiin, yhdistyksiin, säätiöihin ja yhteisetuuksiin, kuten tie- ja vesiosuuskuntiin.

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset yrityksen ja yhteisön perusmaksutilistä, sen ominaisuuksista, irtisanomisesta ja purkamisesta. Ehdotuksen mukaan talletuspankit, jotka tarjoavat yrityspalveluja, olisivat velvollisia tarjoamaan yrityksen perusmaksutilin siihen oikeutetuille mikro- ja pienyrityksille.

Tämä rajaus on tärkeä. Ehdotus ei tarkoita sitä, että jokaisella yrityksellä olisi oikeus kaikkiin pankkipalveluihin tai rahoitukseen. Kyse olisi perustason maksutilistä ja siihen liittyvistä välttämättömistä palveluista. Peruspankkipalveluihin eivät kuulu esimerkiksi luotolliset tilit tai luottokortit. Finanssivalvonnan kuluttaja-asiakkaita koskevan kuvauksen mukaan peruspankkipalveluihin kuuluvat perusmaksutili, tilinkäyttöväline, mahdollisuus käteisen nostamiseen ja tallettamiseen, maksutapahtumien toteuttaminen sekä sähköinen tunnistusväline.

Pankki voisi edelleen kieltäytyä perustellusta syystä

Ehdotus ei poistaisi pankkien velvollisuutta arvioida asiakassuhteeseen liittyviä riskejä. Pankkien on edelleen noudatettava rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa sääntelyä, pakotteita ja muita asiakassuhteen avaamista koskevia vaatimuksia.

Tästä syystä ehdotettua oikeutta peruspankkipalveluihin ei pidä ymmärtää ehdottomaksi oikeudeksi saada tili kaikissa tilanteissa. Pankilla olisi edelleen velvollisuus tuntea asiakkaansa ja selvittää esimerkiksi yrityksen omistus, tosiasialliset edunsaajat, toiminnan luonne ja maksuliikenteen tarkoitus.

Yrityksen kannalta tämä tarkoittaa, että pankkipalvelujen saatavuuden parantuminen ei poista omaa selvitysvelvollisuutta. Jos yhtiön perustiedot ovat puutteelliset, edunsaajatiedot ilmoittamatta, toiminnan tarkoitus epäselvä tai asiakirjat ristiriitaisia, pankki joutuu pyytämään lisäselvityksiä. Uusi sääntely ei tekisi epäselvästä asiakkaasta selkeää.

Viiden pankkipäivän vastausaika parantaisi ennakoitavuutta

Työryhmä ehdottaa myös, että pankkien olisi vastattava asiakkaiden peruspankkipalveluja koskeviin kysymyksiin ja muihin asioihin ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään viiden pankkipäivän kuluessa. Velvollisuus koskisi peruspankkipalveluihin liittyvää viestintää.

Tämä olisi käytännössä merkittävä muutos. Monelle pienelle yhtiölle ongelma ei ole vain kielteinen päätös, vaan epätietoisuus. Jos pankkitilin avaaminen, pankkitunnusten saaminen tai asiakkuuden käsittely jää pitkäksi aikaa odottamaan, yritys ei voi suunnitella maksuliikennettään eikä aloittaa toimintaansa normaalisti.

Selkeä vastausaika parantaisi yrityksen mahdollisuutta toimia ajoissa. Jos pankki tarvitsee lisäselvityksiä, yritys saa tiedon niistä nopeammin. Jos pankki kieltäytyy palvelusta, yritys voi hakea ratkaisua muualta ilman pitkää odottamista.

Pankkipalvelut ja rahanpesun torjunta ovat samassa asiassa vastakkain vain näennäisesti

Pankkien varovaisuus ei synny tyhjästä. Asiakkaan tuntemista, rahanpesun estämistä ja pakotteita koskeva sääntely on viime vuosina kiristynyt. Pankki voi joutua merkittävään vastuuseen, jos se avaa tai ylläpitää asiakassuhteen, jonka taustaa se ei pysty selvittämään riittävästi.

Samalla liian tiukka tai kaavamainen riskien välttäminen voi johtaa siihen, että pienet ja tavanomaiset yritykset tai yhdistykset jäävät ilman toiminnan kannalta välttämättömiä palveluja. Tätä ilmiötä kutsutaan usein de-riskingiksi: palveluntarjoaja vähentää riskiä lopettamalla tai torjumalla asiakassuhteita sen sijaan, että arvioisi riskin tapauskohtaisesti.

Työryhmän ehdotus pyrkii tasapainottamaan näitä intressejä. Pankin on voitava torjua väärinkäytöksiä, mutta pankkipalvelujen saatavuus ei saa kohtuuttomasti estää laillista yritys- ja yhdistystoimintaa.

Perustiedot kuntoon ennen pankkiasiointia

Pienyrityksen ja yhdistyksen kannattaa suhtautua pankkiasiointiin samoin kuin muuhunkin viranomais- ja sopimusasiointiin: perustietojen on oltava kunnossa ennen hakemusta.

Osakeyhtiön kohdalla tämä tarkoittaa ainakin sitä, että kaupparekisteritiedot ovat ajan tasalla, hallituksen ja toimitusjohtajan tiedot ovat oikein, edunsaajatiedot on ilmoitettu, yhtiöjärjestys ja osakasrakenne ovat tarvittaessa selvitettävissä ja liiketoiminnan tarkoitus on kuvattavissa uskottavasti.

Pankki voi tarvita myös tietoja arvioidusta maksuliikenteestä, asiakkaista, toimittajista, toimialasta, ulkomaanmaksuista, käteisen käytöstä ja varojen alkuperästä. Pienelle yhtiölle nämä kysymykset voivat tuntua raskailta, mutta ne liittyvät suoraan pankin lakisääteisiin velvollisuuksiin.

Tilitoimistojen ja neuvonantajien kannattaa käydä tarvittavat selvitykset läpi jo ennen pankkihakemuksen tekemistä. Uuden yhtiön tai yhdistyksen pankkiasiointi sujuu paremmin, jos asiakas tietää etukäteen, mitä asiakirjoja ja selvityksiä pankki todennäköisesti pyytää.

Ehdotus ei ratkaise kaikkia pankkiasioinnin ongelmia

Lakiesitysluonnos ei poistaisi pankkien asiakastuntemukseen liittyviä vaatimuksia eikä velvoittaisi pankkeja tarjoamaan luottoa, korttiluottoa, sijoituspalveluja tai muita lisäpalveluja. Ehdotus koskisi perustason maksutiliä ja välttämättömiä palveluja.

Siksi muutoksen käytännön merkitys riippuu paljon siitä, millaiseksi lopullinen hallituksen esitys muodostuu ja miten pankit soveltavat mahdollisia uusia säännöksiä. Tärkeää on myös, millä perusteilla pankki voisi kieltäytyä palvelusta ja miten kieltäytyminen pitäisi perustella.

Lausuntokierroksella on esitetty myös kriittisiä näkemyksiä. Esimerkiksi Finanssiala ry on katsonut lausunnossaan, että ehdotettu sääntely puuttuisi voimakkaasti pankkien elinkeinovapauteen ja omaisuudensuojaan ja että yritysten ja yhteisöjen oikeus palveluihin tulisi rajata yhteen tiliin rikollisuuden torjunnan vuoksi.

Tämä kertoo siitä, että valmistelussa on vielä ratkaistavia kysymyksiä. Yritysten näkökulmasta keskeistä on, että pankkipalvelujen saatavuus paranee ilman, että rahanpesun torjunnan kannalta välttämättömät tarkistukset menettävät merkitystään.

Voimaantuloksi ehdotetaan heinäkuuta 2027

Työryhmän mietinnön mukaan muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2027. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle ja eduskunta hyväksyy lain.

Tässä vaiheessa yritysten ei kannata vielä toimia sen varassa, että velvollisuus on varmasti tulossa voimaan juuri ehdotetussa muodossa. Sen sijaan valmistelua kannattaa seurata, jos yhtiöllä tai yhdistyksellä on ollut vaikeuksia pankkitilin, verkkopankkitunnusten tai muun maksuliikenteen järjestämisessä.

Oikeampi ilmaisu ei siis ole “tuleva lainsäädäntö velvoittaa pankit tarjoamaan pienyrityksille peruspankkipalvelut”. Täsmällisempi muotoilu on:

Lakiesitysluonnoksen mukaan pankeille säädettäisiin velvollisuus tarjota peruspankkipalvelut mikro- ja pienyrityksille, mikäli eduskunta hyväksyy ehdotuksen.

Pankkitili on osa yrityksen toimintakykyä

Pankkipalvelujen saatavuus voi kuulostaa tekniseltä kysymykseltä, mutta useimmiten se on käytännön asia, ja ilman toimivaa pankkitiliä yhtiö ei voi hoitaa maksuliikennettä, vastaanottaa suorituksia, maksaa veroja eikä järjestää taloushallintoa normaalilla tavalla.

Työryhmän ehdotus on siksi yritysten kannalta merkittävä, vaikka se on vasta valmisteluvaiheessa. Se tunnistaa ongelman, joka on monelle pienelle toimijalle tuttu: pankkipalvelut ovat välttämättömiä, mutta niiden saaminen ei aina ole ollut sujuvaa tai ennakoitavaa.

Jos ehdotus etenee lainsäädännöksi, se vahvistaisi mikro- ja pienyritysten sekä yhdistysten asemaa pankkiasioinnissa. Yhtiön perustietojen, rekisterimerkintöjen ja liiketoimintaa koskevien selvitysten on silti oltava kunnossa. Selkeät perustiedot, ajantasaiset rekisterimerkinnät ja ymmärrettävä kuvaus liiketoiminnasta ovat edelleen paras tapa vähentää pankkiasioinnin viiveitä.

Artikkelin tiedot perustuvat valtiovarainministeriön, valtioneuvoston julkaisupalvelun, Finanssivalvonnan ja lausuntopalvelun kautta julkaistuihin aineistoihin. Artikkelissa on viitattu erityisesti luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin, Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ja maksupalvelulakiin. Alkuperäiset lähteet on koottu alle.

Lähteet

Tommi Kumpuniemi
Seuraava

Harmaan talouden selvitystoiminta laajenee